Kesä oli ihana. Mökki on ihana. Olen onnekas, koska sain viettää minulle tärkeässä paikassa useamman viikon kesän kauneimpaan kohtaan. Sääkin kertoi omaa tarinaansa. Kun heinäkuun alussa matkaan lähdin, satoi vettä ja kun elokuussa viimein palasin, alkoivat vesisateet. Ja niiden välillä taisin vetää pitkähihaista ylle tasan kerran. Täydellistä!
Sain myös unelmien kesän siksi, että pitkäaikainen haave hevosista mökillä toteutui. Unelmaa olivat toteuttamassa naapurin isäntä, joka lupasi lainaan laidunmaata ja piti meidät kauroissa, isäni ja äitini, jotka uurastivat paikalle hulppean katoksen ja itse aitaukset, Tuija ja Ghita, jotka toivat omat heppansa Sulolle kaveriksi, luottivat Graafin ja Kajsan minun hoitooni ja olivat parasta ratsastusseuraa, sekä luonnollisesti Sulon omistaja Janna, joka malttoi olla ilman pollea koko tämän ajan. Ja toinen naapuri, joka lainasi menopelin vedenhakuun. Mönkkäri peräkärryllä on eri peli!
Sulo, Graaf ja Kajsa
Mökin ympäristössä on aivan mahtavat maastot, vaikkei Länsi-Suomelle tyypilliseen tapaan ihan hirveästi korkeuseroja löydykään. Metsäteitä, kangasmetsää, merenrantaa, vanhaa rautatien pohjaa löytyy sitten sitäkin enemmän, silmän kantamattomiin. Vielä jäi tutkittavaa ensi kesällekin, joten toivotaan, että sama kombo toteutuisi silloinkin.
Mönkkäri oli oiva apu myös luomispuuhissa.
Luonani mökillä kävi myös ihania vieraita. Ystäviä vuosikymmenten takaa ja uudempia tapauksia myös. Vieraita tuli kauempaakin, mm. serkkutyttö Johanna Göteborgista ja Miron "sisko" Zoe Englannista. Vain mainitakseni muutamia :) Pojatkin viihtyivät, jopa yllättävänkin pitkään. Ja vaikkei mökillä vielä saunaa olekaan, ei se tahtia haitannut. Vaatimattomampaan menoon tarjolla oli yleinen kunnan ylläpitämä sauna ja uimaranta ja vaativampaan makuun sauna ja palju lämpenivät isän ja äidin luona.
Pihasaunailua ja paljuilua
Koirat viettivät myös elämänsä kesää. Finita kunnostautui hevoskuiskaajana ja myyrien pyydystäjänä, välillä sitä sai huudella kotiin ihan yötä myöten. Osan kesästä kanssamme vietti espanjankoira Max, jolle elämä oli yhtä suurta ihmettä. Mutta Max löysi uuden kodin Turusta ja vaihtoi nimensä Kyöstiksi. Ja viimein löytyi se oikea koira täyttämään Figon jättämää suurta tyhjyyttä. Alicantesta saapui elokuun alussa pieni Panchita-tyttönen, joka myös vaihtoi nimensä paremmin suomalaiseen suuhun sopivaksi. Hän on nyt Mila ja sulostuttaa päiviämme aamusta iltaan ja pitää Finitankin iloisena.
Finita metsästyspuuhissa
Pappa ja Max
Minä ja Panchita aka Mila
Kirppiksillä tuli käytyä ja kirppislöytöjä tuli tehtyä. Mökin kuisti sai entisöidyn hattuhyllyn ja minä upean päreestä tehdyn ison ostoskorin. Syvärauman asukkaiden järjestämä kirppistapahtuma oli mahtava, johon osallistui yli 60 syväraumalaista kotia. Alueella oli kahden päivän aikana liikkeellä todella paljon ihmisiä, hyväkuntoista tavaraa ja iloista mieltä. Päätöspäivänä viimeisessä kohteessa minä räjäytin oman henkilökohtaisen pottini, sain nimittäin uudenveroista vaatetta todella huokeaan hintaan pitkiksi ajoiksi eteenpäin. Mm. 4 parit farkkuja (Guess, Marc Aurel jne. ) yhteensä 4 euroa. Onneksi olimme myyjän kanssa niin samankokoiset!
Virallinen kesä mökillä päättyi viime sunnuntaina, jolloin olimme kutsuneet kylän asukkaat visiitille. Moni on ollut utelias näkemään, mitä mökille on tapahtunut kaikkien näiden remonttivuosien aikana, joten halusimme antaa mahdollisuuden nähdä muutos omin silmin. Väkeä tulikin mukavasti paikalle ja parituntinen vierähti nopeasti makkaraa syöden ja mummin herkkuja maistellen. Mukava oli kuulla ihmisten
Mutta nyt arki jatkuu Veikkolassa. Aurinko paistaa ja vettä sataa, kuten alkusyksyisin on tapana. Verhoilu- ja käsityörintamallekin kuuluu hyvää, mutta omistan niille ihan oman kirjoituksen. Kyllä näillä kesän muistoilla jaksaa varmasti pitkälle talveen ja sitten voikin jo alkaa suunnitella uutta kesää mökillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti