Tuoleja ja verhoiluja

Tämä homma on vienyt kyllä minut niin mukanaan, ettei mitään rajaa. Tällä hetkellä viisi keskeneräistä jakkaraa odottaa uutta kuosia pintaansa ja viimein viikonloppuna hommat nytkähtivät sopivasti eteenpäin. Pisimpään matkassa ovat roikkuneet nämä Eiran roskalavoilta ongitut vanhat puutuolit, joihin sopivan (siis sellaisen sopivan asenteen omaavan) kankaan löytäminen on tuottanut pienimuotoista tuskaa. Yhden jo ostin, mutta koska se ei sittenkään tuntunut ihan oikealta, päätin tehdä vielä kerran uuden retken kangaskauppaan. Ja onneksi tein, sillä löysin ihanan ja laadukkaan seeprakuosin, joka sopii sekä tuoliin että tuolin omistajalle.

Tällaisia tuoleja on siis kaksi. Tässä kohtaa tuolit oli vielä päällystetty mukavan nihkeällä kernillä.

Roskalavatuolit

Mutta eipä ole enää, sillä kernit saivat kyytiä jo ajat sitten ja tänään sitten leikkasin kankaat ja ryhdyin toimeen. Kangas on ihanaa käsitellä, jäljestä tulee aivan täydellistä, jos näin voi sanoa :) Mutta työn valmistuminen vaatii selkänojien taakse pahvia, ja sitä lähdenkin metsästämään seuraavaksi. Mutta maistiaisiksi, tässä suuntaa, miltä tuoli tulee valmiina näyttämään.

Tässä eilisillan jäljiltä.

Näin pitkälle pääsin tänä aamuna.

Tällaiset kaksi nojatuolia ovat myös työn alla. Ne olivat mukanani edellisellä mökkireissulla, jossa iltaisin nautiskelin ihanasta kesän lämmöstä ja kuohuviiniä siemaillessani purin vanhat kankaat pois. Ei ollenkaan huonompi tapa viettää mökki-iltaa! Tuo kesän lämpö on tällä hetkellä kyllä muisto vain, kun ulos katselee...

Riisuttu ja entinen.

Tuoleissa on jouset, mutta onneksi ne ovat hyvässä kunnossa, sillä vielä en osaa niitä tehdä. Olin myös yllättynyt, että jopa selkänoja on jousista tehty. Siinäpä se verhoilun hienous piileekin, koska koskaan ei tiedä mitä ulkokuoren alta löytyy...

Tuolin selkämyksen sisältö.

Uusi kangas herättää tuolit ihan uuteen eloon! Ja nuo nauhat ovat kuin piste i:n päälle, materiaalit ovat kuin tehty toisilleen.

Lähikuvaa selkänojan yksityiskohdista.

Sitten pahnanpohjimmaisena aloitin tällaisen emmatuolin riisumisen vielä eilen illalla. Jalat ovat vähän nitkut, joten niitä saa vahvistaa kyllä liimalla ja muilla poppakonsteilla, että se saadaan luotettavaan istumiskuntoon. Nitkusta minulla onkin jo kokemusta ihan ensimmäisestä koskaan verhoilemastani tuolista, joten koetan kaivella muistiani parannuskeinoista. Ainakin vanha kuivunut liima piti huolellisesti raaputtaa puukolla pois ennen uuden laittamista tuoliin on jo olemassa valkoinen puuvillakangas ja kaunis harmaansävyinen nauha.

Laittelen tänne sitten kuvia töiden edistymisistä ja valmiista töistä luonnollisesti. Ja jännittäviä aikoja eletään muutenkin. pikkuhiljaa voin tässä alkaa odotella, onko minut hyväksytty mihinkään alan kouluun opettelemaan ihan virallisia verhoilutaitoja.