Tuoleja ja verhoiluja

Tämä homma on vienyt kyllä minut niin mukanaan, ettei mitään rajaa. Tällä hetkellä viisi keskeneräistä jakkaraa odottaa uutta kuosia pintaansa ja viimein viikonloppuna hommat nytkähtivät sopivasti eteenpäin. Pisimpään matkassa ovat roikkuneet nämä Eiran roskalavoilta ongitut vanhat puutuolit, joihin sopivan (siis sellaisen sopivan asenteen omaavan) kankaan löytäminen on tuottanut pienimuotoista tuskaa. Yhden jo ostin, mutta koska se ei sittenkään tuntunut ihan oikealta, päätin tehdä vielä kerran uuden retken kangaskauppaan. Ja onneksi tein, sillä löysin ihanan ja laadukkaan seeprakuosin, joka sopii sekä tuoliin että tuolin omistajalle.

Tällaisia tuoleja on siis kaksi. Tässä kohtaa tuolit oli vielä päällystetty mukavan nihkeällä kernillä.

Roskalavatuolit

Mutta eipä ole enää, sillä kernit saivat kyytiä jo ajat sitten ja tänään sitten leikkasin kankaat ja ryhdyin toimeen. Kangas on ihanaa käsitellä, jäljestä tulee aivan täydellistä, jos näin voi sanoa :) Mutta työn valmistuminen vaatii selkänojien taakse pahvia, ja sitä lähdenkin metsästämään seuraavaksi. Mutta maistiaisiksi, tässä suuntaa, miltä tuoli tulee valmiina näyttämään.

Tässä eilisillan jäljiltä.

Näin pitkälle pääsin tänä aamuna.

Tällaiset kaksi nojatuolia ovat myös työn alla. Ne olivat mukanani edellisellä mökkireissulla, jossa iltaisin nautiskelin ihanasta kesän lämmöstä ja kuohuviiniä siemaillessani purin vanhat kankaat pois. Ei ollenkaan huonompi tapa viettää mökki-iltaa! Tuo kesän lämpö on tällä hetkellä kyllä muisto vain, kun ulos katselee...

Riisuttu ja entinen.

Tuoleissa on jouset, mutta onneksi ne ovat hyvässä kunnossa, sillä vielä en osaa niitä tehdä. Olin myös yllättynyt, että jopa selkänoja on jousista tehty. Siinäpä se verhoilun hienous piileekin, koska koskaan ei tiedä mitä ulkokuoren alta löytyy...

Tuolin selkämyksen sisältö.

Uusi kangas herättää tuolit ihan uuteen eloon! Ja nuo nauhat ovat kuin piste i:n päälle, materiaalit ovat kuin tehty toisilleen.

Lähikuvaa selkänojan yksityiskohdista.

Sitten pahnanpohjimmaisena aloitin tällaisen emmatuolin riisumisen vielä eilen illalla. Jalat ovat vähän nitkut, joten niitä saa vahvistaa kyllä liimalla ja muilla poppakonsteilla, että se saadaan luotettavaan istumiskuntoon. Nitkusta minulla onkin jo kokemusta ihan ensimmäisestä koskaan verhoilemastani tuolista, joten koetan kaivella muistiani parannuskeinoista. Ainakin vanha kuivunut liima piti huolellisesti raaputtaa puukolla pois ennen uuden laittamista tuoliin on jo olemassa valkoinen puuvillakangas ja kaunis harmaansävyinen nauha.

Laittelen tänne sitten kuvia töiden edistymisistä ja valmiista töistä luonnollisesti. Ja jännittäviä aikoja eletään muutenkin. pikkuhiljaa voin tässä alkaa odotella, onko minut hyväksytty mihinkään alan kouluun opettelemaan ihan virallisia verhoilutaitoja.

Merihenkistä kesää ja kesäfiilistä!

Hei taas tännekin! Olin toista viikkoa Ruotsissa, enkä sitten ihan hirveästi käynyt täällä mitään päivittelemässä, kun ei ollut edes kone mukana. Nyt on sukuloitu ja nähty lapsuuden maisemia taas vähäksi aikaa :) Kevät oli Göteborgin korkeudella ihan hurjan paljon pidemmällä kuin täällä, muttta toivoa on, ainakin kun ulos katselee.

Matkassa mukana oli käsityöt, totta kai! Nyt on taasen ilmiselvästi kesäkassiaika meikäläisellä, joten niitä on tullut tuotettua. Tällä kertaa vaihdoin värit ja tyylin merimieshenkiseksi, koska sehän on tunnetusti ollut joka kesän trendi jo useiden vuosikymmenten ajan.

Tämän punaisen kassin virkkauksen aloitin jo Kroatiassa, mutta vasta nyt oli sopiva hetki saattaa se lopulliseen kuosiin. Punoin itse tuon nauhan jo ala-asteella opitulla tyylillä, ja onpahan raikas lisä!

Vuorikankaaksi valikoitui kirpputorilta ostamani kesäinen pöytäliina ja siihen applikoidut mansikat tekevät kassista vielä kesäisemmän.

Enkä malttanut olla ompelematta samantyyppisiä punaruutuisia kangasnappeja (myös kirpparilta) pieneksi yksityiskohdaksi, sen verran hyvin ne mielestäni istuivat kokonaisuuteen.

Tposta

Herkkujen herkku siis!!! Kassi on kooltaan aika suuri, kun kassin pujottaa olkapäälle, pohja on housun vyötärön kohdalla.

Tässä sitten Ruotsin matkan aikaansaannos. Toista kahvaa ja vuorikangasta vielä vaille, mutta huomenna kaikki on jo toisin.

Molemmat kassit on virkattu kaksinkertaisella puuvillalangalla, jotta ovat tukevat ja pysyvät hyvin kuosissaan. Tässä vielä lähikuva kahvan kiinnityksestä, nimittäin on ja pysyy!

Kuvien laatu kännykällä otettuna on suorastaan kelvoton, mutta saavat nyt kelvata. Joku (who, me?) oli ottanut oikeasta kamerasta muistikortin pois, joten sitä etsiessä...

My Handbag Collection!

Tapahtuu, tapahtuu, vaikken ole raportoinutkaan. Kevät tuo näköjään tullessaan himon virkata kasseja, ja keskeneräisistä on jotenkin tyhmää pitää numeroa... Olen jatkanut Kroatian aikaansaannosten linjoilla ja käyttänyt töissäni Gedifran California Color -lankaa, jonka väreihin ja luistavuuteen ihastuin, kirjavuudesta huolimatta. Ei nuo meleeraukset oikein ole mun juttu.

Mutta joka tapauksessa hain lankaa useamman (lue 12) kerää ja olen antanut mielikuvituksen sen jälkeen lentää. Langan kulutus on näissä ollut tupla, kukkia lukuun ottamatta. Viime keväisten ruusujen sijaan olen koristellut nyt kassit kukkasin. Ja tästä "sivu"laukusta kaikki sai siis alkunsa:

Nyt olen sitten samalla idealla hiukan tehnyt eri versioita, niin mallin kuin koonkin suhteen. Tämä on kasseista suurin, noin aikakauslehden mentävä mittasuhteiltaan. Kahvat ovat sen verran pitkät, että olkapäällä kantaminen onnistuu myös.

Tässä kuvassa edellisen lisäksi pieni käsilaukku lyhyine kahvoineen. Laukun pohja on tasainen ja muotoa koossa pitää pahvinpalanen.

Tuossa kuvassa myös kokoero näkyy parhaiten. Odottavat molemmat vielä vuorikankaan ompelua, mutta muuten aikalailla ovat valmiit.

Ja voi kurjuus, unohdin ottaa valokuvan kassista, joka lähti viime viikolla postipaketissa aina Kalifornian Pismo Beachille asti! Kunhan 2. posti sinne asti joskus kulkeutuu, täytyy pyytää, että uusi omistaja muistaa kuvata luomuksen ja laittaa pari kuvaa. Siinäkin tuli kokeiltua jotain uutta, nimittäin kirjoin muliinilangalla virkattuun kassiin sateenkaarta ja ties mitä.

Huomenna pitääkin käydä pajan kautta hakemassa lankaa koko ensi viikon tarpeisiin. Lähden viikoksi Ruotsiin tapaamaan sukulaisia ja ystäviä pitkästä aikaa. Siinä Göteborgiin asti matkatessa ehtii tikuttaa yhtä sun toista, uskoisin. Palataan niihin saavutuksiin sitten reilun viikon päästä, kun olen taas koneen äärellä!