Pääsiäinen tulee, oletko valmis?

No minä en ole muuten, kuin että olen aloittanut pääsiäiskoristeiden valmistelun, jotta edes jotain saisin paikallisen taideyhdistyksen pääsiäisnäyttelyyn. Olen ollut viime aikoina kiireinen enemmänkin neuleiden ja virkkausten parissa, ja otti muuten hiukan aikaa ja motivaatiota kaivaa ompelukone ja kankaat esiin.

Lauantaina sitten, kun olin yksin kotona, kiikutin yläkertaan ison läjän kankaita, muliinilangat, nauhalaatikon, napit ja säkillisen vanua, ja ryhdyin toimeen. Ja ai että, kylläpä ompelu olikin mukavaa! Vähän minulla on vielä totuttelemista uuteen ompelukoneeseen ja sen tapaan tehdä "pyrähdyksiä", mutta eiköhän kaikkeen harjaannu.

Ja koska pääsiäisnäyttelystä on kyse, pohdin ja hain inspiraatiota pääsiäisaiheisiin. Myös materiaalit vaikuttavat hyvin pitkälle siihen, mitä loppujen lopuksi ideoin ja toteutan. Esimerkiksi luonnonvalkoinen huopakangas, jonka löysin kirpparilta, tuntui sopivalta pupun tekoon. Muistin nauhat, jotka olivat olleet käyttämättä jo pitkään, ja valitsin kauniin tummanruskean. Sen jälkeen olikin helppo valita tummanruskea muliinilanka ja harsia pupu kasaan itse asiassa ompelematta koneella lainkaan. Itse pupun malli löytyi interwebin ihmeellisestä maailmasta, piirsin sen läpi asettelemalla kaavapaperin tietokoneen näytön päälle ;)

Huopapupu metsässä

Samaa pupumallia käytin, kun leikkasin vanhasta ruusupöytäliinasta niin monta kappaletta kuin kangasta riitti. Taas kerran muistin isoäidin minulle antaneet silkkinauhat ja viimein poikkitaiteellinen kirkkaankeltainen löysi paikkansa pupun kaulalta. Ja lopputulos oli varsin keväisiä jänösiä.

Ruusupuput kanervikossa

Pääsiäiseen kuuluu myös kanat ja tiput, eikö totta? Näin joskus aikanaan englantilaisessa lehdessä kuvan hauskasta kanasta, jota nyt tässä olen mukaillut, mitä nyt muistini antoi myöten. Sinne päin, se riittää, onpahan enemmän oman käsialan näköistä. Tosi hauskaa leikkiä erilaisilla kankailla, tehdä eri kokoisia kanasia ja saada käytetyksi kaikenlaisia helmiä, joita matkan varrella on kerääntynyt talteen. Siinä sen näkee, mitään ei kannata heittää pois, sillä jossain vaiheessa kaikelle löytyy paikka ja tehtävä. Eri asia onkin, antaako hyllytila ja aviomies periksi kaiken roinan säilyttämisen :)

Kana eli Gallus Gallus Domesticus.

Pari teini-ikäistä kanaa

Maatiaiskana ja pari pientä tirppaa

Nämä ovat jotain hybridejä, sisustukseen sopivia kanoja

Lainasin jollain vierailureissulla ystävältäni metallista lintukoristetta. Minusta se oli hyvin kaunis ja linnulla oli minun silmääni hivelevä muotokieli. Tänään piirsin sen ääriviivat kaavapaperille ja tein keväisestä kankaasta (Indiskan tyynynpäällinen entisessä elämässä) muutaman keväisen pikkulinnun. Ehkäpä ne ovat muuttolintuja, jotka ovat pitkän talven jälkeen kotiutumassa jälleen tänne peräpohjolaan. Ja kas kummaa, keltaiselle silkkinauhalle löytyi taas käyttöä!

Tsirp Tsirp kevättä!

Jos kiinnostuit näistä, tule Kirkkonummen taideyhdistyksen pääsiäisnäyttelyyn 12.-19.4. tai ota muuten yhteyttä