torstai 6. maaliskuuta 2014

Katohan, mä osasin! Verhoiluharjoitusta...

Koska suorastaan rakastan verhoilua, onneksi on olemassa hyvä ystävä, joka tuo harjoituskappaleita käyttööni saatesanoilla "vapaat kädet". Tällä kertaa käsittelyyn pääsi hänen isoäitinsä peruja oleva jakkara/rahi, joka alun perin näytti tältä.


Jakkara on peräisin Helsingin olympialaisten ajoilta, josta kannen pohjassa oleva vuosilukukin kertoo.


Poistin kankaat ja olin saada astmakohtauksen :) vaikkei minulla astmaa olekaan. Vuosikymmenten pölyt olivat todella jämähtäneet istuimeen... Vaihdoin myös pehmusteet ja koska uusi kangas oli entistä sen verran ohuempaa, laitoin vanukerroksen myös runko-osaan aikaan saadakseni vähän pehmeämmän "lookin".



Kankaiden pingoitus on aina kivaa puuhaa, vaikka se sormenpäihin käykin. Verhoillessa tulee oikeasti hiki! Siksi kai se onkin niin kivaa, hyvää vastapainoa virkkaus- ja neulomisnäperryksille.Turha luulo, että verhoilua tekisi "siinä sivussa" vaan sitä tulee tehtyä täyspainoisesti monta tuntia putkeen. Kämppä ylösalaisin, vasaraa siellä ja kangasta täällä. Onneksi ukko lähti työreissulle huomiseen saakka, niin saan oikein luvan kanssa revitellä. Ja kompressori ja niittipistooli on edelleen joka naisen paras ystävä.

Tällainen siitä nyt sitten tuli! Ainoastaan koristenauha puuttuu kannen ympäriltä, jotta saan ruman sauman piilotettua. Täytyypä lähteä käymään kangaskaupoilla... Lopputuloksesta tulee sitten varmasti hyvä ja huolitellun näköinen.


Taidanpa jatkaa huomenna urakkaa oman nojatuolin parissa, hmmmmmmm...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti