Välillä käsitöitäkin.

Nyt kun talviloma (mikä talvi?) ja mökkireissu on ohi, ehtii taas keskittyä näihin käsitöihinkin. Toki puikot ja koukut heiluivat sielläkin, mutta pääpaino tekemisessä oli kyllä sisustamisessa ja vaan olemisessa, kun se kerran on nyt mahdollista.

Säilytän mökilläkin ns. toista lankavarastoa, ettei vain inspiraation sattuessa materiaaleista olisi pulaa. Ok, myönnän, onhan tämä välillä vähän hysteeristäkin, mutta niin vain kudoin tämän värisen pipon hiukan aikaisempaa ohjetta mukaillen. Eilen postasin kuvan faceen ja niin pipo löysi uuden omistajan ja saan tikuttaa vielä toisenkin. Eli oikein hyvä menestys!

 Sinapinkeltaista kevääseen!

Sain kuin sainkin pikkuisen Adele-tytön pikkuiset sukat valmiiksi. Lankana näissä käytin Karnaluksista ostamaani ihanaa slovenialaista alpakkalankaa. Tein kolme harjoitusversiota ennen kuin päädyin perussukkamalliin. Miten haasteellista olikin tehdä näin pieniä, mutta eipä luulisi tyttöstä näissä nyt palelevan! Samalla Adelen äiti saa päähänsä harmaan pipon :)

Äidille ja tyttärelle.

Jälleen kerran Pinterest toimi inspiraation lähteenä näille sormettomille sormikkaille.

Tässä linkki: http://www.pinterest.com/pin/16466354862219822/

Oma lankani oli astetta ohuempaa ja käsineet lyhyempivartisemmat, mutta ihan kivat näistäkin tuli. Lankana Dropsin 100 % villa. Lisäsin tilaajan toiveesta vielä valkoisen pitsin. Aika kivasti muutti ulkonäköä, vai mitä?

Herkkikset!

Sain illalla valmiiksi vielä toisetkin enemmän samalla tyylillä kuin nuo tuossa Pinterestin kuvassa. Lanka on huomattavasti paksumpaa, mutta ihan hyvät kädessä kuitenkin. Lanka on villasekoitetta. Nämä lähtevät Göteborgiin asti lämmittämään serkkuni käsiä. Lisäksi ehdin ostaa jo uutta lankaa seuraavaan tilaukseen. Tuleva omistaja saa toivomansa valkoiset, pienellä kimalteella :)

Omat suosikkini.

Kaiken kukkuraksi ikuisuusprojekti kesäkassi kesäksi 2013 on nyt virallisesti siirretty vuodella eteenpäin ja valmistuu hyvää vauhtia! Kävin talvilomalla Raumalla ja löysin uuden, pikkuruisen, ihanan käsityöliikkeen Vanhasta Raumasta jokseenkin ytimestä. Liike on nimeltään Lankanne ja sain siellä mahtavaa palvelua ja mustaa puuvillalankaa kassia varten. Liikkeessä oli ihana tunnelma ja pieneen kokoonsa nähden valikoima oli mielestäni suhtkoht hyvä. Ehkä vähemmän olisin ottanut erikoismyymälän valikoimiin Novitan peruslankoja, mutta toisaalta niistähän suomalaiset paljon kutovat, niin miksipä sitten toisaalta ei. Tässä facebook-linkki, jos sinäkin haluat Lankannesta tykätä: https://www.facebook.com/lankanne?fref=ts.

Vain kahvat puuttuu!

Eli onhan näitä, projekteja, puikoilla ja koukuilla tauotta. Pari verhoilujuttuakin odottaa tekijäänsä, mutta niistä sitten lisää tuonnempana. Ehkäpä vielä tällä viikolla!

Mökin aarteita!

Nyt kun vintti on valmis, on ollut tosi ihanaa ihan ajan kanssa laittaa aarteita esille. On nimittäin aika mahtava tunne, kun olet vuosia pantannut tavaroita laatikoissa ja yhtäkkiä  niitä ei tarvitse enää piiloitella. Minullekin on ollut useimpien kanssa jo vuosia selvillä, mikä mihinkin tulee, kunhan vain puitteet saadaan kuntoon.

Toki yksittäisiä yllätyksiäkin sopii vielä joukkoon. Kuten nämä Röhrstrandin lautaset, jotka ostin muistaakseni neljä vuotta sitten ja piilotin ne näköjään tosi hyvin!

Rörstrandin pullalautaset.

Tänään ompelin vintin ikkunoihin pienenpienet kappaverhot vanhoista lakanoista. Kuka lie ollut RM...? Kuvassa verhot ovat sovitusvaiheessa, pesemättä ja prässäämättä. Tällaisia lakanoita olen perinyt sekä Suomesta että Ruotsista. Nämäkin olivat käyneet turhan ohuiksi, joten ne jatkavat nyt elämäänsä uudessa muodossa vintin kaunistajina.

Pitsilakanaverhot ja muita liinavaatteita

No entäs sitten nämä matkalaukut? Elämää ja eri kohteita nähneitä kaunokaisia. Yhdessäkin on tarra "Keihäsmatkat" ja sisällä oli espoolaisen rouvan yhteystiedot kohteena Las Palmas. No niin varmasti! Kasan päällimmäinen matkalaukku onkin varsinainen aarre. Isoisäni pakkasi siihen vähäiset tavaransa vuonna -52 ja matkusti se mukanaan Haaparannan kautta Ruotsiin leveämmän leivän toivossa. Siitä on todistuksena tarra päivämäärineen ja kohteineen laukun kyljessä.

Matkalaukut.

Tällaisen ihanan puurekan isäni teki Mirolle lahjaksi, kun poika oli pieni. Rekka oli pitkään mukana leikeissä ihan kotonakin, mutta poikien varttuessa se laitettiin sivuun odottamaan parempia päiviä. Nyt, ennen seuraavan sukupolven leikkijöitä (juu ihan vielä en niitä odota!) rekka saa kunniapaikan vintin poikien päädyssä.

Puurekka made by Pappa.

Tällaisia lasisia karahveja on vuosien saatossa tarttunut kirppareilta mukaan muutama. Ja nyt viimein sain ne esille uuteen kirjahyllyyn. Samaan kategoriaan osuvat pienet lasiset pullot, joista pari löytyi ehjänä mökin uumenista, kun sitä purettiin. Muut ovat kulkeutuneet ties mistä, kirppareilta ja perintönä. Huomaa hieno, äitini virkkaama pitsiliina :)

Wine anyone?

Pikkupulloja.

Tällaiset nupit löysin Tukholmasta:

Keraamiset nupit Tukholmasta.

Ja tässä näkymää makuusalin puolelle. Tuolla se uni tulee hyvin silmään, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Sängynpeitteenä about 40 vuotta sitten virkattu sängynpeite. Ihana jo tällaisenaan, mutta vielä merkityksellisempi siksi, että virkkaaja oli tuttu täti lapsuudesta. Mahtava ajatus, että tuon ajan käsityötuote jatkaa elämistään juuri meidän mökissä!

 Makuuhuone.

Mökki on mun mindfulness!

Hiihtolomaa täällä vietellään ja olen ollut sen verran huonosti nettiyhteyksien päässä, että kirjoitan kuulumisia vasta nyt.

Saavuimme mökille lauantaina. Isä ja äiti olivat lämmittäneet mökin ja viimeistelleet vintin toisen pään listoitukset niin, että saimme siirrettyä parisängyn oikealle paikalleen. Ai että uni maittoi siinä laipion alla!

Sunnuntaina kasasin hyllykön, joka tekee tilanjakajan, kirjahyllyn ja "kaiteen" virkaa, ettei kukaan ainakaan kovin helposti pääsisi putoamaan alakertaan... Hyllykkö on siinäkin mielessä hyvä, että se on tarpeeksi leveä, jotta kirjoja voi laittaa hyllyille kahteen riviin, molemmin puolin.

Tilanjakaja.

Toin tullessani kotoa myös Fatboyn, joka ei ihan ole löytänyt kotoa paikkaa, sekä jalkalampun, joka sekin paremmin istuu mökin sisustukseen.

Tässä sitten ollaan joka päivä tehty urakalla myös vintin toista päätä, jotta myös loppuperheelle olisi tilaa nukkua ja temmeltää... Tänään viimeksi "tuputin" maalia naulanreikiin, ja eilen saatiin maalattua toisen puolen lattia vielä kertaalleen.

Itse pääarkkitehti, isäni, lattian pakkelointihommissa.

Viimeiset listat saatiin tänään paikoilleen, samoin läjäpäin tavaroita, jotka ovat vain odottaneet tätä hetkeä. Eikä lopputulos näytä yhtään hassummalta!

Yleisnäkymää vintiltä. 

Useampana aamuna tuolla herätessäni olen miettinyt, että kyllä minä olen etuoikeutettu, onnellinen ja nöyrän kiitollinen, että minulle on tällainen paikka suotu. Ihana hiljaisuus ja rauha, yksinkertaista elämää. Monta vuotta tähän hetkeen meni, mutta näin pitkälle päästyämme kyllä kaikki on ollut vaivan arvoista!

Aamu alkaa puuhellan lämmityksellä ja ilokseni voin kertoa, että ensimmäiset ihan oikeat ruoat ovat tämän reissun aikana hellalla valmistuneet. Äitini paistoi lettuja niin, että palohälytin huusi (täytynee siirtää hiukan kauemmaksi hellasta) ja eilen tein uunissa mehevän makaronilaatikon. 

Ei käsityösarallakaan ole hiljaista ollut. Ei koskaan niin paljon remonttihommia, etteikö nyt vähän jotain kudinta ehtisi käsissä kilisyttää. Porrastasanteelle tulee mattoa, yhden tupsua vaille pipon tein, Adelen sukat ovat päättämistä vaille valmiit ja harmaita sormettomia käsineitä pukkaa. Ja ai niin, ompelukoneella huristelen jo yläkertaan uusia verhoja! Mutta niistä kaikista lisää ehkä jo huomenna. Jos vaan pääsen nettiyhteyksien ääreen :)

Nappikauppaa

Olen tunnetusti myös vähän nappihullu. Keräilen vanhoja ja vähän uudempiakin nappeja, mutta enpä niitä juuri uutena osta. Käyn säännöllisin väliajoin vakkarikirppareilla pöllyttämässä niiden nappilaatikot, pengon niistä parhaat ja persoonallisimmat ja sitten viihdyn kotona oman nappilaatikkoni äärellä ja lisään uudet napit jo olemassa olevien joukkoon. Säännölliset väliajat muodostuvat yleensä siitä, että tulee vain pakottava tarve päästä hypistelemään ja upottamaan sormet nappimereen.

Nappien etsintä menee yleensä niin, että poimin joukosta erikoisimmat (yleensä yksi, max kaksi samanlaista), värikkäimmät (mustia nappeja on maailmassa aivan liikaa) ja samaa sarjaa olevat (harvemmin siltikään mustia).

Yksi nappikategoria on kuitenkin yli muiden. Keräilen helmiäisnappeja intohimoisesti ja käytän niitä todella harkiten. Niissä on ihana helmiäiskiilto ja värikin on aito, ainakin normimuovinappien rinnalla. Olenkin oppinut, että jokaisen kirpparin nappilaatikosta löytyy ainakin se yksi helmiäisnappi, kunhan jaksaa olla kärsivällinen ja jatkaa penkomista.

Helmiäisnappeja

Omia käsitöitäni ajatellen parhaat löydöt ovat, kun samanlaisia nappeja löytyy useita. Yksi ikimuistoisimpia löytöjä oli vanha lasinen aspiriinipurkki, jonka joku mummeli (näin siis kuvittelen) oli täyttänyt täydellisillä luonnonvalkoisilla nelireikäisillä napeilla. Tai ne toistakymmentä pahvikarttaa, joissa jokaisessa oli toistakymmentä nappia vielä kiinni. Nämäkin aarteet todennäköisesti ovat kulkeutuneet kirppiksille kuolinpesien tyhjennysten myötä, kuten niin monet muutkin tavarat. Toisaalta hyvä niin, menevät ainakin kiertoon meille vanhan tavaran arvostajille eikä roskikseen.

Kotona minulla on sitten ihan oma nappilaatikko, johon napit laitan hyvään säilöön. Ihan kaikessa en ole pedantti, mutta nappilaatikkoni kanssa kyllä. Olen järjestänyt napit värijärjestykseen, joissakin tapauksissa jopa materiaalijärjestykseen, mikäli kyseessä on esim. kangaspäällysteiset, puiset tai metalliset napit. Saatan myös vaihtaa nappien järjestystä, mikäli se ei jostain syystä miellytä vaikkapa jos esimerkiksi lokerossa on nappeja liikaa tai liian vähän. Teen sitten tilaa uusille ja yhdistelen nappeja lokeroihin jollakin uudella periaatteella taikka muistisäännöllä. Varsinaista nappikauppaa siis.

Aarrearkku

Rakkaimmat napit ovat taas isoäitieni peruja. Itse asiassa jo edesmenneen Nakkilan mummin napit ovat edelleen perintösingerin laatikossa, ja niitä tuskin otankaan ihan heti käyttöön. Pääsevät sekä napit että singer vielä kunniapaikalle mökille...

Tänään kävin ensi kertaa uudessa Nihtisillan kierrätyskeskuksessa katsastamassa paikan. Entiseen verrattuna paikka oli todellakin kuin uusi, tavarat olivat siistissä järjestyksessä ja tilaa riitti huonekaluista rakennustarvikkeisiin ja nallesta kahvikuppiin. Ja kuinka ollakaan, eksyin nappilaatikolle. Siltä seisomalta tyhjensin (kauhoin vanhalla lusikalla) napit tyhjään koriin ja plokkasin parhaat päältä. Oli siinä muitakin tulossa jaolle, mutta hätistelin heidät pois apajiltani hyvin päättäväisen eleettömästi. Nää on mun napit!

Päivän nappisaalis, 2,68 eur.

Nyt olen sitten kotona nappeineni ja uhkun löytämisen riemua. Huomenna viimeistään otan nappilaatikkoni esiin ja järjestän uudet huolellisesti, yksi kerrallaan vanhojen joukkoon, värin tai muun ominaisuuden perusteella. Sieltä niitä sitten kaivan esille tarpeen mukaan itse tehtyihin tyynyihin, pipoihin, pussukoihin. Napit tuovat niihin persoonallista ilmettä, käytännöllisyyttä ja erityisesti sielukkuutta. Siinähän se käytettyjen tavaroiden lumo varmaan piileekin. Napeillakin on takanaan tarina, vaikkemme sitä koskaan saisikaan selville. Riittää, että tietää, että tarina on olemassa ja se jatkuu, jossain uudessa muodossa.

No nyt tulee pinkkiä settiä!

Onhan tässä tullut neulottua sukkia niin isoille kuin pienillekin tytöille ja juostua langan perässä. Ja nyt kun viimein löysin kesken loppuneen langan, käänsinkin katseen hetkeksi toisaalle ja iskin kynteni tähän ihanaan vaaleanpunaiseen lankaan.

Eihän sitä osaa edes sanoin kuvailla, miltä se polttelu alkaa tuntua, kun on vaan pakko tehdä langasta jotain. No, satuin sitten katsomaan Nelosen uuden ohjelman "Tervetuloa kotiin" ja Vanessa Kurrin päässä oli kertakaikkiaan niin ihana pipo! Juu, oikein kuulkaa menin Ruutu.fihin ja pysäyttelin ohjelmaa aina, kun piposta oli tarpeeksi hyvä lähikuva... Kuinka epätoivoinen sitä ihminen voikaan olla!

Lähikuvaa pipon kuviosta.

Vanessan pipossa oli leveä resori, joten aloitin eilen summan mutikassa leveän resorin neulomisen. Kuvioneule näytti enemmän haasteelliselta, joten kun lähdin viemään pikkukundeja treeneihin, varustauduin langoin, puikoin ja iPadein (mobiiliyhteys, of course), jotta voisin hyödyntää tunnin luppoajan etsimällä internetin laajasta kirjosta samantyyppisen kuvion ja ohjeen ja luonnollisesti vielä aloittaa kuvion neulomisen. Ja huom. Tämä kaikki tapahtui siis autossa, parkkipaikalla, sisävalojen loisteessa ja radion pauhatessa.

Eihän minulla ole kärsivällisyyttä juuri mihinkään ohjeisiin tai niiden loputtomaan hakemiseen, joten aika alkumetreillä eksyin DROPS Designin sivuille ja löysin helpon, mutta kivan kuvion yksiväriselle langalle.

http://www.garnstudio.com/lang/fi/visoppskrift.php?d_nr=151&d_id=43&lang=fi

Kuin sattumalta resorin silmukkamääräkin oli sopiva kuviolle, joten sitäpä sitten veivaamaan. Ja veivattu on valmistumiseen saakka, joka oli hetki sitten. Dropsin sivuilla oli yllättävän paljon ilmaisia ohjeita, käykäähän asiasta kiinnostuneet kurkkaamassa.

Rouva Kurrinkin pipossa oli tupsu, joten sainpa hyvän syyn kokeilla Tallinnasta ostamaani tupsuntekolaitetta. Kyllä ne amerikkalaiset sitten osaa, tosin laite onkin näköjään valmistettu Kiinassa. Kaukana on ne ajat, kun moinen piti itse leikata pahvista...

Tupsukone!

Tässä siis valmis tuotos! Aika magee, vaikka itse sanonkin ;) Väri on niin herkullinen ja taitaa tuo tupsu tosiaan kruunata kokonaisuuden. Olisiko tämä sinun piposi?

Valmis pinkki pipo!

Nyt on luomisen tuska siis hetkeksi poissa, ja voin taas keskittyä olennaiseen. Lähinnä olennainen tässä kohtaa tarkoittaa rästitöitä, joita olen luvannut tehdä. Mutta mikäpäs tässä on tehdessä, aurinko paistaa ja lankaa riittää.