Niin alkoi arki, työttömälläkin!

Vaikka enimmäkseen tässä kotona pääasiassa touhuilenkin. Tänään lähtivät koulutielle pojat ja leivän hakuun aviomies, joten jäi minullakin enemmän aikaa levitellä kankaat, napit ja nauhat keittiönpöydälle ja alkaa ideoimaan uutta kaiken joulutekemisen sijaan. Tosin vasta jättimäisen pyykkiläjän jälkeen :)

Minun on jo pitkään tehnyt mieleni ommella uusia tyynynpäällisiä, joita jossain vaiheessa tein enemmänkin. Ajatukseni on yhdistellä erikuosisia kankaita, leikkiä väreillä ja napeilla sekä käyttää niissä eläinmotiiveja, pienellä humoristisella tai jopa naiivilla vivahteella. Aikaisemmissa tyynyissäni hyödynsin muunmuassa lampaita ompelemalla sen vartalon teddykankaasta ja applikoimalla mustalla muliinilangalla sille jalat ja kuonon (vai mikä se ikinä lampaalla onkaan!). Oheisesta kuvasta toivon mukaan saat käsityksen, tyynyt ovat kuvassa oikealla. Kuva on otettu vuoden 2012 Hvitträskin joulumyyjäisistä.

Tässä toinen kuva lintutyynystä, joka nyt koristaa meidän parvekkeen sohvaa. Tässä huumori kukkii lähinnä tekstissä, jonka kirjailin silkkilangalla, kuten myös oksan, jolla lintu istuu.

Nyt mielessäni pyörivät koirat. Olisiko vähän siistiä ommella pitkänmalliseen tyynynpäälliseen pitkääkin pidempi mäyräkoira, tai leikata kirpparilta löytämästä skottiruutukankaasta skotlanninterrierin siluetin?

Jänikset ovat myös olleet mielessäni jo pitkään ja niistä inspiroituneena aloitin pari päivää sitten virkkaamaan yhtä sellaista. Minä kun en juuri ohjeista piittaa, teen vähän sinnepäin kuvan mukaan, tässä linkki: http://www.pinterest.com/pin/16466354861943142/.  Jaloista ainakin tuli paremminkin saappaat, mutta ehkä saan ne vielä naamioitua näyttämään enemmän jäniksen käpäliltä :) Siitä sitten lisää lähempänä, kun saan kaikki palaset korvia myöten virkattua.

Jajjajjamitässittenvielä... Kaveri tilasi itselleen joulun Juvan reissulla beanie-pipon, tuubihuivin ja säärystimet. Ruotsin serkkukin odottaa säärystimiä... Eli eipä tässä sitten jouten olla täälläkään!

BTW. Aamulenkki koirien kanssa sai hyvälle tuulelle. Törmättiin Figon ja Finitan kanssa kolmeen koirakamuun iäkkäämmän isäntänsä ohella ja tulimme kaikki hyvin juttuun. Kävikin ilmi, että kaksi koirista (siskokset) oli viiime tingassa pelastettu Venäjältä rotanmyrkkykuolemalta ja mies oli adoptoinut ne. Alunperin hän oli aikonut ottaa vain yhden koiran, mutta hänellä ei ollut ollut sydäntä jättää toista, joten hän ottikin sitten molemmat. Kolmas koira oli 14-vuotias reipas mummeli, jonka isäntä oli ottanut hoitaakseen sisarensa kuoleman jälkeen. Selkeästi Finitan sielunkumppani, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin.