Tunnelmakuva joululta.
Vintti on alun perin ollut kylmää tilaa, purulla ja kanervanvarvuilla eristetty. Jossain vaiheessa mietimme tilan muuttamista pelkäksi kesähuoneeksi, mutta onneksi mieheni oli kaukaaviisas ja tilasta päätettiin tehdä talvilämmin. Ja miksi ei, tila on miehen mentävä, eli korkeutta riittää ja ikkunat löytyvät molemmista päistä yhtenäistä avotilaa.
Portaat alhaalta menivät vinttiin oman oven kautta eteisestä, mutta remontin aikana heräsi idea vinttiin pääsystä sisätilojen kautta ja sen me ratkaisimme mielestäni varsin kekseliäästi tuvan kautta. Siinä sivussa myös eteiseen jää paljon kaivattua seinätilaa.
Kuvassa on mummoja joka lähtöön, mutta idea vintinportaista selviää tästä.
Ihan yksinkertaista vintin remontti ei ole ollut. Vaikka vanhan trossin sai imaistua imuriautolla pois, vanhat palkit ja kattoa kannattelevat tukipuut oli poistettava ja vaihdettava uusiin. Katto oli myös hiukan notkollaan keskeltä, joten uudistukset toivat tilaan kaivattua jämeryyttä.
Jo oman haasteensa toi ideani siitä, että välikattoa nostettaisiin olemassa olevien kattoparrujen päälle, joka omalta osaltaan nostaa huonekorkeutta alakerrassa, mutta vastaavasti madaltaa sitä yläkerrassa. Välikattoa ei myöskään voinut rakentaa viiden yli sata vuotta vanhojen kattoparrujen varaan, vaan se piti vahvistaa aika monella poikkiparrulla, jotka muistaakseni aseteltiin puolen metrin välein... Hirveän suuritöinen homma, mutta nyt ei katto ainakaan nitku eikä notku.
Eristys oli iso työ. Lattioihin ja suoriin seiniin käytettiin puhallusvillaa, vinoihin katto-osiin taas ns. Vintti-Iitaa. Vanha talo kun ei ole koskaan suora, palasten leikkaaminen ja sovittaminen paikoilleen oli varsinaista palapeliä. Mutta eipä tuuli enää ujella nurkissa!
Pisimmät kattoa kannattelevat liimapalkit tilattiin Tampereen takaa. Ihan satavuotiaita ne eivät ole, mutta hyvin ajavat asiansa nyt, kun kaikki on valmista ja samaan valkoiseen tyyliin maalattu. Samoin tilan halkovat kattoparrut tilattiin erikseen vuoltuina ja vaihdettiin uusiin, mutta sopivat nyt tyyliin ja tilaan erinomaisesti. Ja mikä parasta, vaikka lattiaa nostettiinkin, vielä 190-senttinen miehenköriläskin mahtuu, nippanappa mutta kuitenkin, kulkemaan suorana niiden alta.
Vintin panelointia joulukuussa. Vasemmalla muurinkylkeä.
Tunnelmaa tilaan tuo myös muuri, joka rapattiin ja maalattiin uudelleen. Kamarin pönttöuunin ja keittiön hellan piippujen yhtymäkohta tuo tilaan mukavan yksityiskohdan, jonka päällä on mukava joskus poltella kynttilöitä pimenevinä syksyiltoina.
Vintti alkaa olla listoituksia myöden jo valmis lukuunottamatta lattian maalausta. Se toteutetaan samoin kuin muualla mökissä, eli Betoluxilla maalaten, samaa harmaata värisävyä käyttäen.
Ja sitten sisustetaan! Ikävä helpottaa hiihtolomalla, silloin saamme viimein viettää aikaa rakkaassa paikassa. Järjestää tavaroita (osa jo useamman vuoden paikkaansa odottaneet!) paikoilleen, laittaa kirjoja hyllyyn, voi pedata sängyt, laittaa verhot, kaikkea ihanaa. Niille hetkille ja kuville pyhitänkin ihan oman kirjoituksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti