keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Verhoilu on niin mun juttu!

Kaikista kädentaidoistani ja tekemisistäni verhoilu vie kyllä kirkkaimman voiton. Se tunne, kun teet matkaa esim. tuolin purkamisesta ja vanhojen kankaiden poistosta aina siihen saakka, että näet edessäsi uuden uutukaisen jalokiven, on sekoitus onnistumista, onnea ja sanattomuutta.

Sen enempää purkamista kuin uudelleenrakentamistakaan ei voi oikoa. Jokainen, niitti, naula ja ruuvi on poistettava siinä järjestyksessä kuin ne on tuoliin laitettu, ja sama pätee toisinpäin. Siksi en yhtään ihmettele, että vaativimmissa tapauksissa käytetään kameraa työvaiheiden ikuistamiseen, sillä muisti saattaa välillä tehdä kepposia. Eikä jo kertaalleen tehtyjä verhoilutyövaiheita ole yhtään kiva purkaa uudelleen auki vain siksi, että yksi työvaihe pääsi unohtumaan välistä...


 
Työ ennen ja jälkeen. Tuoleja on kaksi, joista toinen
valmistui jo aiemmin ja toisen sain valmiiksi tänään. 

Verhoilu on minun juttuni myös siksi, että siinä sekoittuu sopivasti pikkutarkkuus, suurpiirteisyys ja voimankäyttö. Ei ole nimittäin mitään pikkunäpertelyä, kun sormenpäät valkoisena venytät kangasta, joka maallikon silmin näyttää 5 cm liian pieneltä tulevaan kohteeseensa. No, liioittelu sikseen, mutta sormivoimaa ja -näppäryyttä tarvitaan kyllä.

Onneksi on olemassa sääliä tuntevat vanhemmat, jotka hankkivat ainoalle tyttärelleen kompressorin, jolla niittien ampuminen käy kuin leikiten! Jos ei hetkittäistä meteliä (ilmanottoa) lasketa, laite on täydellinen. Vähemmän tenniskyynärpäitä ja mustia peukaloita... Muitakin työkaluja pakkiin on jo ehtinyt kertyä, niistä moni mekaanikko saattaisi olla suorastaan kateellinen.

Luottoystäväni, ilmakompressori ja niittipyssy.

Entäs ihanat sisustus- ja verhoilukankaat sitten! Välillä tuntuu, että vanhoja huonekaluja on pakko hankkia jo siksi, että voi käyttää upeita kankaita ja näkee lopputuloksen. Olen mieltynyt varsinkin Eurokankaan sisustuskankaiden kilolaareihin, niistä löytää varsin edullisesti englantilaisia laatukankaita ja ne ovat yleensä hieman värikkäämpiä ja mielikuvituksellisimpia kuin ihan metritavarana myytävät perusruskeat ja harmaat. No, tämäkin työni on perusmusta ja harmaa, mutta onneksi niillekin on paikkansa :)

Tässä kuva kankaasta, johon hurahdin lopputuloksella "pakko saada". Se odottaa nyt täydellistä tuolia, joka valmiina saa koristaa meidän makuuhuonetta. Sitten joskus.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti