Yes, sukkamission accomplished!

HUH! Sain sukat juuri valmiiksi. Vähän jo aloin epäillä itseäni, mutta onnistuin! Kuvatkin on jo valmiiksi otettuna, mutta Ollin mielestä en voi laittaa niistä kuvaa tänne, koska ne tulevat lahjaksi ja lahjan saaja voisi ne täällä nähdä. Onhan ukko oikeassa, mutta tyhmää, koska olisin halunnut näyttää, millaiset sukista lopulta tuli. Postaan kuvan sitten jouluaattoiltana... Sen verran voin kuitenkin paljastaa, että kokeiltuani sukanvarren koristeeksi sekä kukkahässäkkää että sydäntä, päädyin jatkamaan hyväksi havaitsemaani oman "winter collectionin" tietä, eli pistelin ristipistoin tutun lumitähden. Sopii mielestäni oikein hyvin!

Lumitähtivillasukat

Mutta kyllä siinä polvimittaisia sukkia saikin jonkin verran tikuttaa. Tenniskyynärpään ehkäishyhoitona olen kulkenut pojan sukkateipit kireällä käsivarren ympärillä jo pari päivää ja muuten toimii! Perslihasten väsymiseen en ole vielä muuta keinoa keksinyt kuin välillä istumisen sijaan muuta tekemistä. Ei parane paljoa puikkojen kanssa kyllä heilua, ettei satu vahinkoa. Tänään fb:ssä näin kuvan, jossa sukkapuikot olivat uponneet reiteen muutaman sentin syvyyteen... yöks.

Sohvalla istumisen sijaan kävinkin sitten istumassa hevosen selässä. Kävin ratsastamassa Meikon ulkoilualueella, jossa tiet routivat kyllä pahasti. Ihmekös tuo, kun kelit on mitä on vuodenaikaan nähden. Täytyy myöntää, että siellä ollessani hiukan mietitytti se 2-vuotiaan pahoinpitelyjuttu, sillä Meikostahan se lapsen isä sitten kuolleena löytyi. Onneksi en tiedä, mistä mies lopulta löytyi, paineltiin vaan Sulon kanssa menemään katselematta liikoja ympärille. Surullinen juttu, toivottavasti muu perhe selviää järkytyksestä ja pystyy nauttimaan joulusta edes jollakin tavalla.

Tänään olikin tämän vuoden puolella luultavasti viimeiset treffit Sulon kanssa, ensi vuoden puolella sitten taas jatketaan hevostelua.

Sulo suomenhevonen.

Huomenna alkaa sitten meidän perheen joulu. Tarkoitus on aamupäivän aikana pakata kamat ja lähteä vielä päivän näöllä kohti Länsi-Suomea ja omaa mökkiä. Tämä joulu tuleekin olemaan ainutlaatuinen, sillä saamme viettää ensimmäistä joulua omalla, rakkaalla mökillä, jota on hartaudella rakennettu ja peruskorjattu jo neljän vuoden ajan yhteisiä hetkiä varten. Viimein on siis tullut se aika, että voimme viettää siellä aikaa, myös talvella ja nauttia ikiomasta vapaa-ajan paikasta. Sen lisäksi  tämän joulun tekee ainutlaatuiseksi myös se, että eilen 90 vuotta täyttänyt mummuni tulee Pohjanmaalta saakka viettämään joulua kanssamme. Tiedossa siis hauskaa ja rauhallista yhdessäoloa ihan perheen kesken.

Seuraavat kuulumiset siis Eurajoelta! Heissulivei!!

Viime hetken villasukat

Ajattelin joulupuhteiden olevan jo ohi, mutta viime hetken sukkatilaus eilisiltana muutti kaiken :) Ja koska minulla on tavoitteena lähteä mökille joulunviettoon jo lauantaina, laitoin puikot samantien heilumaan. Lahjan saaja oli jossain vaiheessa ihaillut kutomiani yksiä kirkkaanvärisiä raitasukkia, mutta senkin tässä tohinassa unohdin ja aloin työstää perusharmaata, yksiväristä sukkaa. Jossain vaiheessa kuitenkin kellot alkoivat kilkattamaan ja yritän nyt pelastaa, mitä pelastettavissa on. Olisihan tuo pitänyt muistaa heti, kyseessä kun ei ole mikään perusharmaa ihminen, vaan räiskyvä, värikäs persoona!

Kävin lankavarastojani läpi tavoitteenani löytää samanvahvuista ja -tyyppistä lankaa harmaan seuraksi sillä eihän tässä nyt enää lankakaupoille kerkiä. Lankoja löytyi sillä lopputuloksella, että sukassa on nyt vaaleansinisiä, roosaa, omenanvihreitä, viininpunaisia, luonnonvalkoisia ja beigejä raitoja. Ja siihen yksitoikkoiseen harmaaseen varteen ajattelin sitten jotain. Toivottavasti "jotain" konkretisoituu yön aikana unissani...

Täytyypä vaan toivoa, että sukat ovat sekä tilaajan että saajan mieleen. Vinkki muillekin miehille, vaimollekin voi antaa lahjaksi villasukat, monien muiden lahjojen muassa :)

Hiphei! Nyt lähden tallille ja jatkan tikuttamista illalla. Huomenna nähdään, onnistuinko aikatavoitteessani ja jos onnistun, laitan valmiista sukista kuvan.

Verhoilu on niin mun juttu!

Kaikista kädentaidoistani ja tekemisistäni verhoilu vie kyllä kirkkaimman voiton. Se tunne, kun teet matkaa esim. tuolin purkamisesta ja vanhojen kankaiden poistosta aina siihen saakka, että näet edessäsi uuden uutukaisen jalokiven, on sekoitus onnistumista, onnea ja sanattomuutta.

Sen enempää purkamista kuin uudelleenrakentamistakaan ei voi oikoa. Jokainen, niitti, naula ja ruuvi on poistettava siinä järjestyksessä kuin ne on tuoliin laitettu, ja sama pätee toisinpäin. Siksi en yhtään ihmettele, että vaativimmissa tapauksissa käytetään kameraa työvaiheiden ikuistamiseen, sillä muisti saattaa välillä tehdä kepposia. Eikä jo kertaalleen tehtyjä verhoilutyövaiheita ole yhtään kiva purkaa uudelleen auki vain siksi, että yksi työvaihe pääsi unohtumaan välistä...

 

Työ ennen ja jälkeen. Tuoleja on kaksi, joista toinen
valmistui jo aiemmin ja toisen sain valmiiksi tänään. 

Verhoilu on minun juttuni myös siksi, että siinä sekoittuu sopivasti pikkutarkkuus, suurpiirteisyys ja voimankäyttö. Ei ole nimittäin mitään pikkunäpertelyä, kun sormenpäät valkoisena venytät kangasta, joka maallikon silmin näyttää 5 cm liian pieneltä tulevaan kohteeseensa. No, liioittelu sikseen, mutta sormivoimaa ja -näppäryyttä tarvitaan kyllä.

Onneksi on olemassa sääliä tuntevat vanhemmat, jotka hankkivat ainoalle tyttärelleen kompressorin, jolla niittien ampuminen käy kuin leikiten! Jos ei hetkittäistä meteliä (ilmanottoa) lasketa, laite on täydellinen. Vähemmän tenniskyynärpäitä ja mustia peukaloita... Muitakin työkaluja pakkiin on jo ehtinyt kertyä, niistä moni mekaanikko saattaisi olla suorastaan kateellinen.

Luottoystäväni, ilmakompressori ja niittipyssy.

Entäs ihanat sisustus- ja verhoilukankaat sitten! Välillä tuntuu, että vanhoja huonekaluja on pakko hankkia jo siksi, että voi käyttää upeita kankaita ja näkee lopputuloksen. Olen mieltynyt varsinkin Eurokankaan sisustuskankaiden kilolaareihin, niistä löytää varsin edullisesti englantilaisia laatukankaita ja ne ovat yleensä hieman värikkäämpiä ja mielikuvituksellisimpia kuin ihan metritavarana myytävät perusruskeat ja harmaat. No, tämäkin työni on perusmusta ja harmaa, mutta onneksi niillekin on paikkansa :)

Tässä kuva kankaasta, johon hurahdin lopputuloksella "pakko saada". Se odottaa nyt täydellistä tuolia, joka valmiina saa koristaa meidän makuuhuonetta. Sitten joskus.

Mammalle pukinkonttiin!

Huh, miten pimeä aamu! Vaikka pidänkin talvesta enkä juurikaan kärsi pimeydestä, on kiva tietää, että muutaman päivän päästä käännytään kohti valoisampaa tulevaisuutta. Lumikaan ei olisi pahitteeksi, toisi omaa valoaan sekin.

Sain kuin sainkin eilen illalla valmiiksi ikuisuusprojektin, joka on 80%:sti valmiina jo viime kesästä lähtien. Tein muutamia virkattuja kasseja, sellaisia "herkkiä" ruusuilla ja bambukahvoilla, joista kaksi jäi puolivalmiina odottamaan parempaa aikaa ja inspiraatiota. No, toinen niistä valmistui siis eilen ja ehtii kuin ehtiikin mammalle pukinkonttiin! Toivottavasti mamma pitää skottiruutuisesta vuorikankaasta, minusta skottiruutu on aina trendikästä :)

Sekä vuorikangas että bambukahvat ovat kirpputorilöytöjä.

Onnistuneen lopputuloksen myötä päätin, että teen toisenkin keskeneräisen kassin valmiiksi samoilla höyryillä. Mitäpä noita makuuttamaan vain omaa saamattomuuttaan. Tosin meikäläisellä ei taida olla laiskuudesta kiinni, vaan siitä, että jatkuvasti tulee eteen uusia ideoita ja käsityöprojekteja, joita on ihan heti pakko kokeilla. Ainakin omaksi iloksi, muun perheen kärsiessä lankavyyhtien, neulojen, nappien ja nauhojen keskellä.

Slouchy beany pipoa ja feikkisäärystintä

Minä kun en osaa enää oikein mennä mihinkään ilman kutimia tai virkkuita, otin koukun ja kerän lankaa mukaan, kun hyppäsin bussiin ja lähdin oikein isolle kirkolle kampaajalle. Linja-auto oli jo valmiiksi myöhässä 20 minuuttia ja toinen 20 minuuttia meni Mannerheimintien tietöissä ja ruuhkissa, joten hyödynsin ajan virkkaamalla pipoa, johon olin saanut inspiraation Pinterestissä, linkki kuvaan:
http://www.pinterest.com/pin/16466354861827092/ Ja koska lanka oli paksua ja käsiala harvaa, eihän tuohon kauaa mennyt. Kotiin päästyäni viimeistelin pipan, päätin langat ja lisäsin kylkeen pitsiä ja napin. Onko tuo pitsi sitten liikaa, en tiedä, mutta saahan sen pois jos oikein alkaa tympiä. Noh, ihan samanlainen pipasta ei tullut kuin Pinterestin vastaavasta, mutta sinnepäin kuitenkin!

Malli on vähän ¨talvikalpoinen.

Toisen hauskan jutun löysin myös Pinterestistä, nimittäin feikit säärystimet! Eipä täyty saappaanvarret liikaa :) Nämä näpersin jo viime viikolla, kun ajattelin niitä ensin myyjäisiin. Niistä tulikin niin kapoiset, että just ja just omiin pillikinttuihin sopivat. Pitää ottaa seuraavan kerran kunnon ympärysmitat, ettei tule hutia.

Tässä linkki inspiraatiokuvaan: http://www.pinterest.com/pin/419116309043097896/

Tässä oma versioni:

Säärystimet

Onpa muuten vaikea ottaa kuvaa itsestään, puhumatta säärestään! Ei siinä paljoa tähtäilty, käsivaralla vaan räpsin menemään ja valitsin lähimmäksi osuneet kuvat...

Tällaisia juttuja tänään! Vielä huomiseksi pitää ehtiä viimeistellä yksi virkkuukassi pukinkonttiin ja ehkä pari hiirulaista. Kohtahan se joulukin jo tulla jollottaa...

Ja kiitos Memmalle Hiushuone 1:een Ruusulankadulla, niin on hyvä tukka taas, että!

Joulun odotusta Veikkolassa ja uuden blogin alku!

Tänään Kirkkonummen Veikkolassa tehtiin historiaa järjestämällä ensimmäiset joulumyyjäiset kauniissa Eerikinkartanon pihapiirissä. Päivä on historiallinen toisestakin syystä. Aloitan nimittäin tällä päivämäärällä oman blogin kirjoittamisen, jossa tulen jakamaan elämäni, elämäntyylini, harrastukseni ja tärkeät tapahtumat kanssasi.

Päivä Eerikinkartanolla oli menestys monellakin saralla. Väkeä riitti tungokseen asti, tilat ja pihapiiri sopivat tämän tyyppisten tapahtumien järjestämiseen loistavasti ja niin esillepanijat kuin vieraatkin olivat hienosti hengessä mukana. Oheisen linkin takaa löydät lisätietoa siitä, millaisia tulevaisuuden suunnitelmia kartanon varalle on:

http://verkkonummi.fi/kirkkonummi/kylat/2795-eerikinkartanon-joulumarkkinat-ovat-ensimmainen-askel-kohti-uutta-kartanoelamaa.html

Minäkin vein muiden veikkolalaisten tavoin saavutuksiani näytille:

Virkatut pikkuhiirulaiset saavuttivat ilmeillään jonkinlaisen suosion,
varsinkin lasten ja naisten keskuudessa.

 Sydänkoristeet.

 My winter collection 2013.

 Virkattuja ja ommeltuja neulatyynyjä.

Vanhat jyväsäkit uusiokäytössä. Pestynä ja silitettynä, tottakai.

Tässä yleissilmäys päivään. Tulen jatkossa tarkemmin kertomaan (näistäkin) töistäni, mistä ideat ja materiaalit ovat lähtöisin ja mahdollisesti tarjoamaan sinullekin inspiraatiota ja hyvää mieltä. Nyt tämä bloggaaja kiittää ja kumartaa, ja ottaa antoisan päivän päätteeksi mukillisen lämmintä glögiä.